Kymmenen kysymyksen haaste

Nimi: Anni Halko

Syntymävuosi: 1996

Laji(t) ja ennätys/ennätykset: seiväs 360

Valmentaja: Olli-Pekka Mykkänen

1.) Kerro itsestäsi. Mitä teet? Missä meet? – Oon JKUn alkuperäisiä kasvatteja ja tullut urheilukouluun jo 8-vuotiaana. Pari vuotta sitten muutin kuitenkin Jyväskylästä pääkaupunkiseudulle opintojen perässä. Eli asustelen nykyisin Espoon Otaniemessä, opiskelen (hitaasti) liikennetekniikkaa ja maankäytönsuunnittelua, treenailen Otahallilla, Myllyssä ja Pajulahdessa ja teen töitä muutamia tunteja viikossa koululla opintoneuvojana. Ja monenlaisia killan ja Teekkarijaoston vapaaehtoishommia tähän päälle:)

2.) Mylly vs Hippos
– Vaikea kyssäri, mutta pakko sanoa että Mylly. Sisäilma ja lämpötila on niin paljon paremmat ja alusta pehmeämpi. Multa on kadonneet penikkavaivat oikeastaan kokonaan, vaikka Jyväskylässä urheillessa ne meinasi olla koko ajan pieni ongelma. Metrollakin pääsee vihdoin myllyyn tosi näppärästi. Mutta onhan Hippos silti aina se kotihalli:)

3.) Miten päädyin seiväshyppääjäksi? – Oikeastaan vähän vahingossa vammojen kautta. Oon aina ajatellut itseäni enemmän juoksijana ja lapsenakin se oli mulle tosi luontaista. Kuitenkin 12-vuotiaana oli koko syksyn kipsit ensin toisessa ja sitten toisessa jalassa, eikä koivet kestäneet kauhean kovaa kuormitusta heti sen jälkeen.Seiväshyppy näytti hauskalta ja siinä ei tarvinnut alkuun oikeastaan juosta ollenkaan, niin lähdinkokeilemaan. Myöhemmin tuli selkävaivoja ja treenasinkin 4 vuotta pelkästään ratakierrosta ja muita pikamatkoja, mutta lopulta tuli fiilis, että mun ominaisuudet ehkä kuitenkin sopisi parhaiten juuri seipääseen ja sillä lajilla olisi mulle vielä annettavaa.

4.) Mitkä ovat vahvuutesi?
– Mä oon aina ollut tosi periksiantamaton, ja vaikka vammoja ja muita haasteita on uralle mahtunut paljon, niin oon niistä aina päässyt yli ja halunnut kehittää itseäni vaan paremmaksi ja etsinyt parempia ratkaisuja toteuttaa harjoittelua. Ominaisuudet muuten mulla tosiaan sopii tähän lajiin hyvin, sillä oon aika pitkä ja pitkäraajainen, ja seiväshyppyyn se on tosi iso etu. Pystyn tulevaisuudessa saamaan seipäistä aika korkeita otekorkeuksia, mikä tarkoittaa myös hyviä mahdollisuuksia korkeisiin hyppyihin ja tuloksiin. Toisaalta myös vahva juoksutausta on nykyiseenkin lajiin etu ja vaikka ponnistamista täytyy vielä treenata, niin vahva ja korkealla pysyvä
vauhdinjuoksu on se pohja, mille hyvä hyppy voidaan rakentaa.

5.) Missä on kehitettävää?
– Eniten on tekniikassa, ihan joka osa-alueella maastalähdöstä alkaen. Myös yläkropassa on voimaa vielä liian vähän, kun eipä sitä silloin juoksuvuosina tullut niin paljon kehitettyä. Talvella ollaan telinevoimisteltu ja tehty rekillä paljon, mikä on parantanut kehonhallintaa ja taaksetuloa hypyssä tosi hyvin. Rimalla työskentelyssä on vielä paljon tekemistä. Seiväshyppy on vaikea laji ja myös
kärsivällisyyttä joutuu kehittämään ja hyväksymään, että hyppy ei ole koskaan valmis. Aina löytyy kehitettävää, ja yleensä se tapahtuu hitaasti.

6.) Kuka on idolisi ja miksi?
– Mulla ei oo mitään kauhean suuria idoleita koskaan ollut. Eurooppalaisia pikajuoksijoita tykkään seurata ja esimerkiksi Belgialaisten Borlen veljesten menestyksestä oon aina ihan kikseissä. Ehkä suurin esikuva löytyyy kuitenkin omasta seurasta. Hantta on tosi hieno esimerkki urheilu-uran luomisesta rauhassa vielä junnuvuosien jälkeen, ja miten omia unelmiaan voi lähteä rohkeasti tavoittelemaan. Kokopäiväinen urheiluun satsaaminen on mahdollista myös suomalaisille. Ja ihan lajista riippumatta mä siis arvostan hirveästi kaikkia, jotka tietää mitä haluaa ja uskaltaa tehdä täysillä töitä ja valintoja oman unelmansa eteen ja nauttia urheilusta 🙂

7.) Mikä on paras urheiluun liittyvä muistosi?
– Yksittäinen muisto on ehdottomasti se, kun voitettiin Tuusulan SM-viesteissä 4x80m aitaviestin mestaruus 15-vuotiaina. Se oli koko ryhmän yhteinen tavoite ja tosi kova suoritus silloin ja muistan miten paljon koko kisa ja oma suoritus jännitti. Myöhemmin oon alkanut kilpailemisen sijaan tykätä harjoittelusta vielä enemmän ja kaikki pitkät leirit etelässä, jolloin on saanut keskittyä vaan siihen
tekemiseen on ollut ihan parhaita aikoja elämässä ja kokemuksina tosi hienoja.

8.) Mitkä ovat rutiinisi kisaa ennen ja sen aikana?
– Mun rutiinit liittyy aika paljon syömiseen:D mietin tosi tarkkaan mitä ja mihin aikaan kisapäivänä syön, ja tykkään muutenkin illalla tehdä aika tarkan aikataulun ja muistilistan koko päivälle heräämisestä kilpailun alkuun asti. Saatan sitten sen muistilapun ja kellon kanssa päivällä katsoa pitikö mun syödä banaani nyt vai viiden minuutin päästä ja käynkö vessassa ennen verkkaa vaivasta callingissa.

9.) Mitkä ovat tavoitteesi vuodelle 2018?
– Nauttia ihan täysillä siitä, että mulla on mahdollisuus urheilla ja kehittää vaikeassa lajissa itseäni pikkuhiljaa eteenpäin. Kesällä tavoite on saada rakennettua mahdollisimman hyviä kisoja ja paljon hyppyjä, ja sitä kautta toivottavasti pystyisin vielä ainakin kerran tekemään ennätykseni. Sen jälkeen katsotaan, mikä on fiilis uran jatkamisen kannalta.

10.) Kalevan kisat Jyväskylän aurinkoisella Harjulla heinäkuun lopulla 2018. Naisten seipään finaali on alkamassa. Mitä ajattelet ja tunnet ennen kisaa ja sen jälkeen?
– Mahtava fiilis, olen hypännyt karsinnassa omalla tasollani ja päässyt ensimmäistä kertaa KK-finaaliin! Jännittää aika paljon, mutta yritän kääntää sen positiiviseksi energiaksi ja ajatella, että nyt on pelkkää voitettavaa. Tuntuu hienolta kävellä JKUn paita päällä kotiyleisön eteen ja väkisinkin
hymyilyttää. Hyppypaikalla on hyvä tunnelma ja jään vielä oman kisan jälkeen auringonpaisteeseen tsemppaamaan toisia. Ennätyshyppy sattui oikeaan paikkaan ja sen kunniaksi käyn vielä tyytyväisenä hakemassa kahviosta perinteisen Kalevan kisa-jätskin:)